Giovanni Pascoli

| kuolinpaikka = Bologna, Italia | ammatit = runoilija, kirjallisuustieteilijä | äidinkieli = italia | kansalaisuus = | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus = | tuotannon kieli = italia | debyyttiteokset = | pääteokset = | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = | allekirjoitus = }} Giovanni Pascoli (31. joulukuuta 1855 San Mauro di Romagna, Forlì-Cesena, Emilia-Romagna – 6. huhtikuuta 1912 Bologna, Italia) oli italialainen runoilija. Hänen runonsa olivat melankolisia ja idealistisia, tavoittelivat yksinkertaisuutta sekä kiinnittivät erityistä huomiota yksityiskohtiin. Pascolin varhaistuotannossa kuvataan maaseudun elämää ja luontoa. Myöhäistuotantoon kuuluvissa teoksissa ''Poemi conviviali'' ja ''Odi e inni'' korostuvat puolestaan moraaliset ja yhteiskunnalliset aiheet. Pascoli käsitteli runoissaan myös historiallisia ja mytologisia teemoja.

Pascoli oli opettajansa Giosuè Carduccin jälkeen Bolognan yliopistossa ensin latinan ja kreikan kielen ja vuodesta 1907 italialaisen kirjallisuuden professori.

Pascoli oli 1900-luvun vaihteen Italian hienoimpia ja hienostuneimpia runoilijoita. Antiikki on vaikuttanut häneen muodon suhteen, ja hän on lainannut yksityiskohtia ja kohtauksia etenkin kreikkalaisilta runoilijoilta, esimerkiksi Homerokselta ja Hesiodokselta. Vaikka hänen runoutensa on pikemmin hienostunutta kuin syvällistä, hän käsittelee arkielämän tunnelmia, äidinrakkautta, armollisuutta ja kuolemantuntoa.

Jo Pascolin ensimmäinen runokokoelma ''Myricae'' (1892) herätti huomiota. Juuri siinä tapaa spontaania sisäistä inspiraatiota, kun taas kokoelman ''Canti di Castelvecchio'' (1903) runot ovat teennäisempiä, eikä hän saa niissä esiin haluamiaan kuvia. 1897 ilmestyi ''Poemetti'', ja sitä seuraavina vuosina useita merkittäviä teoksia (''Odi e inni'' (1906), ''Poemi conviviali'' (1904), ''Canzoni di Re Enzio''), jotka syvällisellä tunteellaan, jalolla aatesisällyksellään ja muodoltaan täydellisinä saivat suosiota ja nostivat hänet Italian silloisten merkittävimpien runoilijoiden joukkoon. Kirjallisuushistorian alan teoksista ovat merkittäviä Dante-tutkielmat ''Minerva oscura'' (1898), ''Sotto il velame'' (1900) ja ''Pensieri e discorsi'' (1907). Kootut teokset ''Poesie'' ilmestyivät 1903–1909.

Alkuvaiheen tuotannossa Pascolin runojen aiheet liikkuivat luonnossa, perheen parissa ja arkisessa elämässä, mutta myöhemmin kokemiensa menetysten jälkeen hän käsitteli niihin liittyviä tunteita. Kokoelmassa ''Carmina'' hän käytti latinaa ja oli viimeisiä italialaisia runoilijoita, joka onnistui siinä. Wikipedian tuottama