Eugenio Montale

| kuolinpaikka = Milano | ammatit = runoilija | äidinkieli = | kansallisuus = | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | liike = | tuotannon kieli = italia | debyyttiteokset = | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = Nobelin kirjallisuuspalkinto 1975 | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = }}

Eugenio Montale (12. lokakuuta 1896 Genova – 12. syyskuuta 1981 Milano) oli italialainen runoilija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1975. Nuorena hän opiskeli musiikkia haaveenaan tulla oopperalaulajaksi. Ensimmäisessä maailmansodassa Montale palveli jalkaväessä. Hänen nuoruudenrunojensa maisema on kotimaakunta Liguria. Sodan absurdius johti hänet surrealismin ja pessimismin pariin.

Montale oli kantava voima runoilijaryhmässä, joka kutsui itseään Hermeettiseksi seuraksi. Ryhmä tuotti täysin epäloogisia runoja, jotka kuvastivat absurdia ajatusta Sodasta, joka päättää kaikki sodat. Wikipedian tuottama